slideshow 1

Wilho Sjöström 1873-1944

Taidemaalari Wilho Sjöström tunnettiin parhaiten Suomalaisen maiseman tulkitsijana. Sjöströmin tyyli liikkui kansallisen realismin ja modernien suuntausten välillä. Hänen värinkäyttönsä vaihteli tummista väreistä ranskalaisten vaikutteiden myötä kirkkaampaan, puhtaampaan palettiin. Maisemien kuvaamisen ohella Wilho Sjöström oli muotokuvamaalari ja sai tehtäväkseen monia julkisia muotokuvia. Omana aikanaan Wilho Sjötröm oli pidetty ja tunnettu taiteilija ja hänen maalauksiaan löytyy niin kotimaisista kuin ulkomaisista kokoelmista. Professorin arvonimen hän sai 1933 ja Suomen taiteilijaseuran kunniajäseneksi hänet valittiin 1943. Rautalammin museon taidekokoelmaan kuuluu Sjoströmin öljyvärimaalaus Viitasaaren Kiimingin ranta vuodelta 1918.

 

Iisalmesta taideoppiin

Iisalmessa ylitarkastaja Alfred Wilhelm Sjöströmin ja Sigrid o.s. Laguksen virkamiesperheeseen syntyi 1873 poika, Wilho. Sisämaan järvimaisemien äärellä varttunut Wilho halusi taiteilijaksi ja vuonna 1892 hän aloitti opinnot Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa. Nuorella taiteilijanalulla oli kuitenkin vahvoja mielipiteitä ja hän kapinoi vanhoillista taideopetusta vastaan. Tämä johti erottamiseen Taideyhdistyksen piirustuskoulusta jo seuraavana vuonna. Sjöström pääsi kuitenkin Akseli Gallen-Kallelan yksityisoppilaaksi vuosiksi 1894-1899. Opettajansa kannustamana Sjöström matkusti Pariisiin, jossa hän opiskeli Académie Julianissa. Sjöströmin ensimmäiset työt hyväksyttiin Pariisin kevätsalonkiin 1897. Tämä oli osoitus taiteilijaksi hyväksymisestä. Lisäoppia Sjöström haki vielä Kööpenhaminasta ja Italiasta, jossa hän perehtyi freskotekniikkaan.

 

Modernismin vaikutus

Wilho Sjöström liikkui taiteessaan kultakauden ihanteena olleen realismin ja symbolismin sekä modernimman ilmaisun välillä. Vuonna 1903 tekemänsä Italian matkan jälkeen Sjöströmin maalausten niukat sävyt muuttuivat kirkkaiksi Euroopassa levinneiden modernien taidesuuntausten, kuten impressionismin mukaisesti. Ensimmäisen yksityisnäyttelynsä Sjöström piti 1911 Helsingin Ritarihuoneella. Tuolloin Sjöström esitteli kirkasvärisiä ja valoisia töitään. Tällainen tyyli ei kuitenkaan lopulta tyydyttänyt Sjöströmiä. Hän teki vuosina 1913-1914 matkan Englantiin ja Ranskaan ja tämän ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä tehdyn matkan jälkeen hänen värinkäyttönsä muuttui aiempaa tummempien värien suuntaan. Tummien sävyjen jälkeen Sjöströmin taiteeseen palasi jälleen 1920-luvulla valo ja värit. Hän otti jälleen vaikutteita impressionismista ja kuvasi innokkaasti erilaisia valovaikutelmia. Sjöström oli myös kiinnostunut kubismista sommittelun apuvälineenä.

 

Wilho Sjöström maalaamassa muotokuvaa Viitasaarella 1944. Kuva: Yksityiskokoelma.

 

Muotokuvat ja veden liike

Wilho Sjöström oli avioitunut Italiassa Firenzessä 1903, taidemaalari Tyra Malmströmin kanssa. Vuonna 1918 liitto kuitenkin päättyi eroon. Samana vuonna Sjöström avioitui Vieno Kaliman kanssa, joka oli hänen nuoruudenrakkautensa. Vieno oli kotoisin Viitasaaren pappilasta, jossa pari vietti aikaansa. Viitasaaren järvimaisemat tulivat Sjöströmin taiteen aiheiksi muotokuvamaalauksen rinnalle. Tuohon aikaan Sjöströmistä oli nimittäin tullut erittäin kysytty muotokuvamaalari. Muotokuvia tilasivat monet tunnetut henkilöt ja ne päätyivät yksityiskotien ohella koulujen ja virastojen sekä muiten julkisten rakennusten seinille. Luonnonmaisemassa Sjöströmiä kiinnosti erityisesti vesi ja liikkuvan veden kuvaaminen. Sisämaan ohella hän maalasi merenrannalla, Paraisilla. Paraisille rakennettiin hänen kesäateljeensa 1930-luvun loppupuolella. Sjöström maalasi myös alttaritauluja ainakin Ähtäriin, Korpilahdelle ja Pukkilan kirkkoon.

Wilho Sjöström lähdössä maalausmatkalle. Kiminki, Viitasaari 1928. Kuva: Yksityiskokoelma.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lähteet:

Hanka, Heikki. 2002. Wilho Sjöström. Pinx. Maalaustaide Suomessa. 2002. Maalta kaupunkiin. Weilin+Göös, Porvoo. s.278-281

 

TEKSTIT: 
Matleena Vepsäläinen
TOTEUTUS:
Webhotelli Netsor