slideshow 1

Wäinö Aaltonen 1894 -1966

Sotien jälkeen alettiin rakentaa itsenäisen Suomen kuvaa taiteen avulla. Julkiselle taiteelle oli tilausta: muistomerkkejä tarvittiin. Wäinö Aaltonen on Suomen tunnetuimpia kuvanveistäjiä. Hänen suunnittelemansa veistokset seisovat monien kaupunkien keskeisillä paikoilla. Näistä merkittävimpiin kuuluu Paavo Nurmen juoksijapatsas (1925) Helsingin Olympiastadionilla. Rautalammin museon kokoelmiin kuuluu Wäinö Aaltosen suunnitteleman Delaware-muistomerkin kipsiluonnos vuodelta 1938.

 

Nuori kuvanveistäjä

Wäinö Waldemar Aaltonen syntyi 1894 pienessä Karinaisen kunnassa Varsinais-Suomessa räätälimestari Matti Aaltosen ja Ida Katariina Värrin perheeseen. Lapsuutensa hän vietti Turun lähistöllä Hirvensalossa. Nuorena Wäinö oli taitava veistäjä. Hän aloitti 16-vuotiaana taideopinnot Turun Taideyhdistyksen piirustuskoulussa, jossa opiskeli 1910-1915. Opintojensa loppuvaiheessa Wäinö innostui kuvanveistosta, vaikka oli valmistunut taidemaalariksi. Kuvanveistotaidon hän opetteli pääasiassa itse. Oppia hän sai serkultaan kuvanveistäjä Aarre Aaltoselta ja kiertelemällä Hirvensalon kivityömiesten keskuudessa, joilta hän oppi graniitinkäsittelytaidon. Opintomatkoja Aaltonen teki 1920-1930-luvuilla Italiaan, Ranskaan, Englantiin, Venäjälle, Sveitsiin, Saksaan, Itämeren maihin sekä Ruotsiin ja Norjaan.

 

Kansallinen taiteilija

Aaltosen töitä oli ensimmäisen kerran näytteillä Turussa 1915. Aaltonen tuli tunnetuksi etenkin graniittiveistoksistaan. Graniitti oli suhteellisen uusi materiaali suomalaisessa veistotaiteessa ja kun uutta valtiota oltiin rakentamassa, mikäpä olisikaan ollut parempi materiaali, kuin omasta maaperästä löytyvä peruskallio. Aaltonen hallitsi myös marmorin käsittelyn. Aaltonen teki taiteellisen läpimurtonsa 1920-1930-luvuilla, jolloin häneltä tilattiin paljon julkisia muistomerkkejä. Aaltonen nostettiin kansallisen taiteen ykkösnimeksi. Hänen tyylinsä koettiin kuvaavan parhaiten suomalaisuutta modernilla mutta samalla klassisella otteella. Hänen käsialaansa ovat Suomen menestyneintä olympiaurheilijaa kuvaava Paavo Nurmi –patsas (1925), Tampereen Hämeensillalla olevat Pirkkalaisveistokset (1929) ja Aleksis Kiven muistopatsas (1939) Helsingin Rautatientorilla. Wäinö Aaltosen suunnittelema Delaware-muistomerkki (1938) löytyy Pennsylvanian Chesteristä, Yhdysvalloista. Monumentaalisten julkisten teosten lisäksi Wäinö Aaltonen teki paljon muotokuvia. Aaltonen oli ainoa kuvanveistäjä, joka hyväksyttiin Marraskuun ryhmään, jonka olivat muodostaneet ekspressionismista innostuneet suomalaiset taiteilijat.

 

Tunnustusta

Wäinö Aaltoselle myönnettiin professorin arvonimi 1940 ja Ruotsin kuningasperheen myöntämän Prinssi Eugenin mitalin Aaltonen sai 1947. Vuonna 1950 hänelle myönnettiin kunniatohtorin arvonimi ja hän oli Suomen Akatemian jäsen vuosina 1948–1964. Taiteilijan kuoleman jälkeen, vuonna 1967 Turussa avattiin Wäinö Aaltosen museo. Museon kokoelmissa on noin 5 000 teosta. Tämän lisäksi Aaltosen teoksia on esimerkiksi Valtion taidemuseon kokoelmissa.

Wäinö Aaltosen suunnittelema Delaware-muistomerkki pystytystä odottamassa. Toinen vasemmalta Aina Peura. Kuva Siirtolaisuusinstituutti. 

 

Tiesitkö? Wäinö Aaltosen suunnittelema Delaware-muistomerkki pystytettiin Pennsylvanian Chesteriin lahjana Suomen valtiolta vuonna 1938 suomalaissiirtolaisuuden muistoksi. Se oli kunnianosoitus uuden elämän tyhjästä luoneille, kotimaansa jättämään joutuneille siirtolaisille, jotka muuttivat Delawareen ja perustivat sinne ensimmäisen pysyvän siirtokunnan 1638. Monumentin peruskiven lahjoittivat amerikansuomalaiset, jalustan Rautalammin asukkaat ja pääkiven Suomen kansa. 1600-luvulla merkittävä osa Pennsylvaniaan muuttaneista oli Ruotsin suomalaismetsistä siirrettyjä suomalaisia.

 

Rautalammin museon yläkerrassa oleva "kirkkosali" eli taidesali, jota rakennuspiirustuksissa nimitetään taulugalleriaksi. Oikealla seinällä S.A. Keinäsen öljyvärimaalaus Karjatyttö (1889) ja oven yläpuolella Ville Vallgrenin Eino Leino -reliefi (1929). Edustalla Wäinö Aaltosen Delaware-muistomerkin kipsiluonnos (1938). Kuva: Rautalammin museon kuva-arkisto.

 

 

 

 

 

 

Lähteet:

Pinx. Maalaustaide Suomessa. 2003. Tarinankertojia. Weilin+Göös, Porvoo. s.252-253

 

TEKSTIT: 
Matleena Vepsäläinen
TOTEUTUS:
Webhotelli Netsor