slideshow 1

Ville Vallgren 1855-1940

You are missing some Flash content that should appear here! Perhaps your browser cannot display it, or maybe it did not initialize correctly.

Tutustu taiteilijan teoksiin

Suomen kuvanveistäjien kärkeen 1800- ja 1900- lukujen vaihteessa noussut Ville Vallgren oli jo omana aikanaan menestyvä ja kansainvälisesti tunnettu taiteilija. Sen lisäksi hän oli erittäin pidetty ja elämää rakastava mies. Hän hankki taidekoulutuksensa Suomen ohella Ranskassa, josta tuli hänen toinen kotinsa. Kolmannen ja viimeisen vaimonsa Viivi Paarmion kanssa Ville eli loppuelämänsä onnellisena Espoon Leppävaarassa. Viivi oli kotoisin Rautalammilta ja sitä kautta Villekin liittyy Rautalampiin. Villen tunnetuimpiin teoksiin kuuluu Havis Amanda (1906) Helsingin kauppatorilla. Rautalammin museon sisäänkäynnin edessä on Villen veistos Sielulintu, joka pystytettiin, kun Rautalammin museo valmistui vuonna 1938. Veistos on Villen suunnittelema hautamuistomerkki, joka tunnetaan myös nimellä Sielunvaellus.

 

Porvoosta Pariisiin

Ville Vallgren oli yksi aikansa tunnetuimmista suomalaisista kuvanveistäjistä ja Porvoossa 15.12. 1855 syntynyt taiteilija tiesi jo varhain, mitä hänen tulisi elämässään tehdä. Koulu ei ollut Ville Vallgrenille maistunut ja jo 12-vuotiaana hän olisi halunnut lopettaa koulun ja ryhtyä puutarhuriksi. Lopulta 17-vuotiaana hän jätti koulun kesken ja aloitti arkkitehtuurin opinnot Helsingissä Polyteknillisessä koulussa. Tämän jälkeen Ville lähti isänsä Porvoon kaupunginlääkäri Georg Wallgrenin suosiollisella avustuksella Pariisiin ja sen taidekouluihin vuonna 1877.Tuohon aikaan Pariisi oli monien taiteilijoiden opin kehto.

 

Pariisissa Ville opiskeli ja työskenteli ahkerasti unohtamatta ajanviettoa monien ystäviensä kanssa. Antaumuksellinen taiteilijaelämä ja näyttelyissä kiitosta saaneet veistokset laajensivat Ville Vallgrenin ystävä- ja tuttavapiiriiä. Siihen kuului ministereitä, taiteilijoita ja eräs serbialainen prinssikin. Ranskan kansalaisuuden Ville Vallgren sai 1902. Pariisin ohella Ville Vallgren vietti aikaa Grez-sur-Loingen taiteilijasiirtokunnassa, jossa hän vieraili ruotsalaisen taiteilijan Carl Larssonin luona.

 

Rakkaudet

Vallgren avioitui 1882 ruotsalaisen taiteilijan Antoinette Råströmin kanssa pian heidän tavattuaan Pariisissa. Avioliitto oli onnellinen, mutta päättyi traagisesti Antoinetten menehdyttyä vuonna 1911 umpisuolileikkauksen jälkeen. Pian Ville avioitui ranskalaisen oopperalaulajattaren ja taidemaalarin Madeleine Imbert-Rohanin kanssa. Liitto päättyi kuitenkin vaimon huumeriippuvuuden ja väkivaltaisuuden vuoksi. Kotiolot Pariisissa kävivät niin kamaliksi, että lopulta Ville joutui pakenemaan kotinsa ikkunasta ainoana omaisuutenaan takintaskuihin mahtuneet pronssiset pienoispatsaat. 

 

Ville palasi Suomeen vuonna 1913, vietettyään Pariisissa yli 30 vuotta. Villeä odotti hänen tuleva ja viimeinen vaimonsa taiteilija Viivi Paarmio, jonka hän oli tavannut käydessään Suomessa edellisenä vuonna. Näiden kahden rakkaus oli syttynyt tuolloin taiteilijaseuran illallisilla. Viivi ja Ville avioituivat 1917. Tällöin Ville totesikin: "Ensimmäisen vaimon vei jumala ja toisen piru, mutta kolmannen aion pitää itselläni!"

 

Herkkusuu

Suomessa Ville Vallgren asettui asumaan Viivi Paarmion Leppävaaran taloon, josta tuli heidän yhteinen kotinsa moniksi onnellisiksi vuosiksi. Leppävaaran maaperästä löytyneestä savesta Ville innostui muotoilemaan teoksia ja niistä saaduilla rahoilla Leppävaaran kotiin saatiin rakennettua ateljee. Ateljeessa taiteilijapari työskenteli rinta rinnan. He perustivat kasvimaan ja nauttivat sen antimista. Villen rakkaus ruokaan sai hänet kirjoittamaan teoksen ”Pariisin Villen ruokasaarna”, joka ilmestyi 1921. Kirjassaan Vallgren esittelee omia reseptejään ja se on ylistys hyville raaka-aineille ja ruoalle. Myös omissa muistelmissaan ”ABC kirja”, joka ilmestyi 1916 Ville Vallgren kertoo usein juhla-aterioiden herkullisista menuista, juomia unohtamatta. Suomessa Ville tunnettiinkin myöhemmin kiivaana ja palopuheisena kieltolain vastustajana. Hänen mielestään elämästä kuului nauttia.

 

Eläinystävät

Ville Vallgren oli myös erittäin eläinrakas. Hän piti kissoista, joita hänellä oli lemmikkinä jo Pariisin aikoinaan. Leppävaarassa Villellä ja Viivillä oli myös porsaita, jotka Villen 65-vuotispäivillä vaaleanpunaiset rusetit kaulassaan ja saparoissaan onnittelivat isäntäänsä. Eräs kesy porsas sai myös tulla sisälle saliin tervehtimään vieraita aina, kun niitä kävi. Sika Pelleksi nimitetty porsas seurasi emäntäänsä Viiviä kerran jopa parin kilometrin lenkille, kuin koira, punainen rusetti korvansa takana. Kaupassa Sika Pelle oli saanut sokeripalan ja omenan ja kotiin palatessaan se oli istuutunut takkatulen ääreen lepäämään pää Viivin sylissä. Lemmikkinä oli myös lehmä, jonka kaulaan Viivi sitoi kaulahuivin, jottei se vilustuisi. Talon vahtina toimi puolestaan kalkkuna, joka oli hyvinkin ärhäkkä vieraiden tullessa.

Professori Ville ja hänen vaimonsa Viivi Vallgren suosikkiporsaineen Leppävaarassa kesällä 1923. Kuva: Porvoon museo.

 

Taidetta antaumuksella

Kuvanveistäjä Ville Vallgren tunnetaan varmaankin parhaiten suihkulähdeveistoksestaan Havis Amanda (1906), joka sijaitsee Helsingin Kauppatorilla. Veistos ja suihkulähde ovat monille tuttuja vapun vietosta, kun opiskelijat painavat ”Mantan” päähän ylioppilaslakin. Muita Vallgrenin julkisia veistoksia on muun muassa Topeliuksen muistomerkki (1909) Helsingissä. Myös Ateneumin kokoelmissa oleva Kaiku (1887) lukeutuu Vallgrenin tunnetuimpiin töihin. Näiden kookkaiden veistosten ohella Ville Vallgrenin tuotanto koostuu pienoisveistoksista, joita hän teki monista eri materiaaleista. Vallgrenin tuotantoon kuuluu myös käyttöesineitä.

 

Ville Vallgren oli arvostettu ja ansiokas taiteilija. Professorin arvonimen Vallgren sai 1919. Vallgren perusti myös Terra-Cotta yhdistyksen vuonna 1924. Hänen suurimpia saavutuksiaan oli Ville Vallgrenin museon perustaminen Porvooseen 23.4.1925. Ville Vallgren menehtyi 1940 Marian sairaalassa kuukausien sairastamisen jälkeen vaimonsa Viivi rinnallaan elettyään pitkän ja rikkaan elämän.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ville Vallgren ateljeessaan 1920-luvulla itse tekemänsä viinikaapin vieressä. Valokuvaaja: taiteilija Elmar Granlund Porvoosta. Porvoon museo.

 

Tiesitkö? Ville Vallgren oli loistava seuramies. Hänen laajaan ja maineikkaaseen ystäväpiiriinsä kuului Suomessa muun muassa Leppävaaran naapuri Akseli Gallen-Kallela, Eino Leino ja myös taiteilija Pekka Halonen. Niin Ranskassa kuin Suomessakin järjestetyissä juhlissa Ville hauskuutti vieraitaan esimerkiksi samuraiksi pukeutuneena. Tanssista Ville piti erityisen paljon ja kertoi tanssivansa Viivinsä kanssa päivittäin Leppävaarassa.

 

Ville Vallgren, Eino Leinon muotokuva, 1929, kipsireliefi, halkaisija 48 cm. Rautalammin museo.

 

Tiesitkö? Pariisissa asuessaan Ville Vallgren rakensi takapihalleen pienen kolmikerroksisen talon naapuruston kissoille. Talossa oli pikkuruiset ikkunat ikkunaverhoineen. Eräänä yönä siihen oli muuttanut seitsemän kissaa ja niiden taistellessa parhaista paikoista melu oli korviahuumaava. Ville lähti selvittämään mitä ulkona tapahtui ja pudotti vahingossa kannun, jonka kolina ajoi kissat pois. Pian kissataloon muutti kulkukissa ja kissatalosta tuli sen ja sen viiden pennun koti. Aina aamuisin, kun Ville käveli kissatalon ohi, hän muisti tervehtiä eläinystäviään talon pieneen ikkunaan koputtaen ja ikkunaan ilmestyi pieni kissannaama, joka tervehti Villeä ystävällisesti naukuen.

 

Ville Vallgren, Sielulintu / Sielunvaellus, 1929, pronssi, kork. 83 cm. Rautalammin museo.

 

Tiesitkö? Ville Vallgrenille taiteen tekeminen oli intohimo ja hän koki velvollisuudekseen ”tehdä taideteos niin hyvin kuin suinkin voin, sydämeni koko tunteella”. Hän ei halunnut tehdä taidetta vain rahan vuoksi. Kuvanveiston Vallgren koki mielekkäimmäksi, sillä sitä pystyi kokemaan niin silmällä kuin kädellä. Julkiset veistokset olivat Vallgrenille myös keino tuoda taidetta kaikkien nähtäväksi.

 

Ville Vallgren, Äiti ja lapsi, 1930, savi, kork. 13,5 cm. Rautalammin museo.

 

Tiesitkö? Monet Ville Vallgrenin teoksista kuvaavat naishahmoja. Ville Vallgren arvosti naisia suuresti: ”Nainen on jumalattareni”, hän lausui. Naista Ville arvosti niin uuden synnyttävänä hedelmällisenä äitinä kuin intohimon, rakkauden ja toveruuden kohteena. 

 

 

Lähteet:

Vallgren, Viivi, 1949. Sydämeni kirja. WSOY, Porvoo.

Vallgren, Ville, 2003. Ville Vallgrenin ABC -kirja, Kustannusliike Oy Amanita Ltd, Somero. (Alkuteos: Ville Vallgrens ABC Bok. 1916. Söderström  C:o Förlagsaktiebolag, Helsingfors.)

Vallgren, Ville, 1994. Pariisin Villen Ruokasaarna, Kustannusosakeyhtiö Taide, Helsinki. (Alkuteos: ”Wille-Gubbens Matkatekes”. 1921. Holger Schildts Förlagsaktiebolaget, Helsinki.)

Ville Vallgren 1855-1940, 2003. Ateneumin julkaisut no 35. Ateneumin taidemuseo, Valtion taidemuseo, Helsinki.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Ville_Vallgren (viitattu 24.2.2014)

 

Kirjallisuutta:

Vallgren, Ville, 1994. Ruokaa, juomaa ja hilpeitä herroja. Gummerus, Jyväskylä.

Sillanpää, Kari J. 1994. Pariisin välkkyvät tähdet – Stjärnorna av Paris. Syraks-Orden r.f., Helsinki.

 

TEKSTIT: 
Matleena Vepsäläinen
TOTEUTUS:
Webhotelli Netsor