|
Savolainen Juho Rissanen oli aikanaan erikoinen taiteilija siksi, että oli lähtöisin tavallisen kansan parista ja köyhistä oloista. Hän hallitsikin erityisen hyvin tavallisen ihmisen, köyhien ja vähäosaisten sekä työnteon kuvaamisen maalauksissaan. Rissasen tie taiteilijaksi alkoi Kuopiosta, mutta taiteilijanura vei hänet moniin ulkomaan kaupunkeihin Firenzeä ja Pariisia myöten ja Rissanen asui loppuelämänsä Miamissa, Yhdysvalloissa. Hänen ensimmäinen taideopettajansa oli Albert Gebhard, jolta Rissanen sai oppia yhdessä Gebhardin poikapuolen Väinö Hämäläisen kanssa muun muassa Rautalammilla Sahalan kartanossa kesällä 1896. Rautalammin museon kokoelmiin kuuluu Juho Rissasen Elonkorjaajia, Lakkipäinen poika vuodelta 1901, Mies (harjoitelma) vuodelta 1917 ja Omakuva vuodelta 1915.
Savon poika Juho Vilho Rissanen syntyi Kuopiossa 1873 sekatyömies Heikki Rissasen ja lestadiolaistaustaisen Akaata Sohvi Rissasen o.s. Kärkkäisen köyhään perheeseen. Juho Rissanen koki ja näki lapsuudessaan kurjuutta, sairautta, työttömyyttä ja alkoholismia. Juhon ollessa kymmenenvuotias isä menehtyi traagisesti palelluttuaan jäälle markkinoilta palatessaan. Isä oli ollut humalassa ja eksyi pimeässä. Myös neljä hänen viidestä nuoremmasta sisaruksestaan menehtyi kulkutauteihin ennen kuin ehtivät täyttää seitsemää vuotta. Rissanen pääsi käsityöläismaalarin oppiin 15-vuotiaana ja kierteli sen jälkeen työn perässä ympäri Suomea. Hänen tiensä taiteilijaksi kulki käsityöläisyyden kautta ja koristemaalarina toimittuaan hän päätti lähteä opiskelemaan taidetta 23-vuotiaana.
Taiteen opiskelua Rissasen ensimmäinen taideopettaja oli Albert Gebhard. Rissanen oli parina kesänä Gebhardin oppilaana tämän perheen kesänviettopaikoissa muun muassa Rautalammilla. Gebhard kehotti Rissasta ensin opettelemaan vesivärimaalauksen, sillä se oli haastavampi kuin öljyväri: virheet tulivat näkyviin, eikä niitä voinut korjata toisin kuin öljyväreillä maalatessa. Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulussa Helsingissä Rissasta opetti myös Helene Schjerfbeck. Helsingissä Rissanen opiskeli 1896 ja 1898-1899 ja niiden välisenä aikana Taideyhdistyksen piirustuskoulussa Turussa. Rissanen oli myös Pietarissa venäläisen mestarin Ilja Repinin opissa 1896-1897. Opintomatkoja Rissanen teki Saksaan, Ranskaan js Italiaan, jossa hän opetteli freskotekniikkaa Stazzeman vuoristossa 1903.
Taiteilijana Rissasen taiteellinen läpimurto oli 1900 Pariisin maailmannäyttelyssä, jossa hänet palkittiin pronssimitalilla töistään Sokea (1899) ja Povarissa (1899). Naimisiin Rissanen meni 1908. Vaikka taiteilijan ura eteni hyvin ja kesti pitkään, avioliitto kuvanveistäjä-graafikko Hilda Maria Flodinin kanssa ei kestänyt kuin muutamia vuosia päättyen eroon 1915. Flodin oli Suomen ensimmäisiä naisgraafikoita. Todennäköisesti hänen kanssaan Rissanen aloitti myös grafiikan teon.
Taiteessaan Rissanen pyrki pelkistettyyn ja karuunkin ilmaisuun. Hän pyrki saamaan kuvattavan kohteensa esiin mahdollisimman yksinkertaisin, mutta mahdollisimman ilmaisuvoimaisin viivoin ja värein. Rissanen teki myös monumentaalitaidetta. Hän teki freskoja Helsingin kansankirjaston lukusaliin, nykyiseen Richardinkadun kirjastoon, sekä esimerkiksi Kuopion museon portaikkoon, jossa on Rissasen fresko Rakentajia (1909). Nilsiän kirkossa on Rissasen tekemä alttarimaalaus Ristin tie (1907). Viimeisin Rissasen kotimainen monumentaalityö on 1933 valmistuneet Suomen Pankin lasimaalaukset.
Maailmankansalainen ja savolainen Suomalaisista taiteilijoista suomalaisimpana pidetty Juho Rissanen oli melkoinen maailmankansalainen ja omien sanojensa mukaan ”hänen kotinsa oli aina siellä, minne hän hattunsa ripusti”. 1910-luvun alkuvuodet Rissasen koti oli Ranskassa ja sen jälkeen Suomessa ensimmäisen maailmansodan aikaan. Vuoden 1918 sodan jälkeen Rissanen asettui Tanskaan, sillä häntä kauhistutti Suomen epävakaus ja väkivaltaiset tapahtumat. Ranskassa hän asui jälleen vuodesta 1920 aina vuoteen 1939 saakka käyden välillä kesäisin Suomessa. Rauhaa rakastanut Rissanen muutti toisen maailmansodan uhan alta Yhdysvaltoihin 1939. Siellä hän asettui Floridan Miamiin, jossa hän kuoli 1950 77-vuotiaana. |
Tiesitkö? Rissanen oli aikalaistensa mukaan hyvä seuramies ja hyväntuulinen humoristi. Taiteilijan kerrotaan laulaneen usein vitsilauluja työskennellessään. Rissanen piirsi uransa aikana myös pilakuvia hupilehti Matti Meikäläiseen. Huumoria on myös nähtävissä Rissasen 1897 maalaamassa tunnetussa teoksessa ”Savolainen Mona Lisa” eli ”Hauta-Heikin mummo”. Taiteilijana Rissanen oli kurinalainen ja hän työskenteli säännöllisesti aamusta iltaan.
Tiesitkö? Rissasen osasi monia kieliä. Hän puhui jonkin verran ranskaa, tanskaa, ruotsia, italiaa ja venäjää, mutta englanti ei sujunut häneltä hyvin. Vaikka Juho Rissanen viihtyi eri maissa, säilytti hän savon murteensa ja ylpeytensä siitä loppuun saakka. Hän äänsi savolaisittain kaikkia kieliä joita osasi, haluten tuoda esille sitä kulttuuria mistä oli lähtöisin. Hän ei koskaan unohtanut juuriaan ja suomalaisuus ja Suomen itsenäisyys olivat hänelle tärkeitä asioita.
Lähteet: Simpanen, Marjo-Riitta. 1990. Murheelisten laulujen maa: Näkökulma Juho Rissasen taiteeseen. Hyvinkään taidemuseon julkaisuja 1. Juho Rissanen ja suomalainen kansa. 1997. Kuopion taidemuseon julkaisuja 23. Kuopion taidemuseo, Kuopio. |